Kirjoitukseni löytyy Oulun vihreiden nuorten nettisivuilta. Käy tsekkaamassa:
Kaupunki kuuluu asukkailleen
lauantai 20. maaliskuuta 2010
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Äänikynnys on pienten puolueiden etu
Mitä todennäköisimmin vuoden 2015 eduskuntavaalit tullaan käymään uudistetulla vaalilailla. Näillä näkymin eduskunnan paikat jakautuvat koko Suomessa saadun äänimäärän perusteella. Alueellinen jako paikkamäärässä tapahtuisi vaalipiireissä saavutetun kannatuksen mukaan - jos esimerkiksi Vihreät saisi Oulun vaalipiiristä 10% kannatuksestaan tulisi täältä nousta eduskuntaan myös kymmenesosa kansanedustajista. Koko uudistuksen idea on poistaa piilevä äänikynnys, eli äänien eriarvoisuus eri vaalipiireissä. Kaikki varmasti muistavat, kuinka Pohjois-Karjalan ääniharava Tarja Cronberg jäi vuoden 2007 vaaleissa rannalle.
Monia näyttää kuitenkin hiertävän piilevän äänikynnyksen tilalle ehdotettu näkyvä äänikynnys. Uudessa vaalilaissa kun eduskuntaan pääsyn ehdoksi asetettaisiin 3% valtakunnallinen kannatus. Äänikynnyksen oletetaan syövän uusilta poliittisilta liikkeiltä kasvumahdollisuudet ja lukitsevan suomen puoluekentän paikalleen huolimatta siitä, että vaalilain uudistus toisi mahdollisuuden puoluetukeen jo 2 % valtakunnallisen kannatuksen saaville puolueille.
On totta, että äänikynnyksen tarkoitus on estää pienen kannatuksen puolueita pääsemästä eduskuntaan. Tämä on kuitenkin demokratian kannalta hyvä asia.
Äänikynnyksen puuttuminen saattaisi johtaa eduskunnan pirstaloitumiseen mikropuolueiden temmellyskentäksi, mikä lamauttaisi eduskunnan toiminnan. Italian Silvio Berlusconi aavistellessaan tappiota tulevissa parlamentinvaaleissa uudisti Italian vaalilakia poistamalla äänikynnyksen. Silvio hävisi vaalit, mutta sirpalepuolueista koostuva parlamentti ei kyennyt tarpeeksi vahvan hallituksen muodostamiseen. Tästä seurasi lopulta hallituksen kaatuminen ja seuraavissa vaaleissa Berlusconille huikea vaalivoitto, sekä äänikynnyksen palauttaminen.
Suomessa pirstaloituminen ei kuitenkaan koettelisi tasapuolisesti eduskuntapuolueita. Kolme suurta puoluetta ovat enemmän tai vähemmän tasaista harmaata massaa, jotka tavoittelevat suuren keskikentän ääniä. Loput puolueista saavat äänensä suurien marginaaliryhmien liittoutumilta.
Viime vuosikymmeninä voitokkaiksi nousseiden poliittisten liikkeiden menestyksen salaisuus on siinä, että ne ovat kyenneet kokoamaan lippunsa alle samalla tavalla, mutta ei täysin samoin ajattelevia ihmisiä.
Olematon äänikynnys johtaisi lopulta vasemmistoliiton, vihreiden ja perussuomalaisten hajoamiseen punavihreiksi, syväekologisiksi, kommunistisiksi, uuskonservatiivisiksi ja nationalistisiksi korkeintaan viiden edustajan mikropuolueiksi. Tämä ei varsinaisesti palvelisi näiden puolueiden äänestäjien etua.
Loppujen lopuksi keskikenttään kuulumattomien puolueiden hajaannuksesta hyötyisivät vain keskikentän haltijat - eli suuret puolueet ja niistä erityisesti Keskusta ja Kokoomus. Omituisinta koko touhussa on se, että nämä puolueet ovat Vihreiden jälkeen myönteisimpiä vaalilakiuudistukselle!
SDP:ltä voi sen populistisen linjan valossa odottaakin sellaisia vetoja kuin perustuslain uudistuksen kytkemisen uuteen vaalilakiin. On kuitenkin kummallista seurata, kuinka pienemmät puolueet ampuvat itseään jalkaan vaatimalla omaa hajottamistaan.
Monia näyttää kuitenkin hiertävän piilevän äänikynnyksen tilalle ehdotettu näkyvä äänikynnys. Uudessa vaalilaissa kun eduskuntaan pääsyn ehdoksi asetettaisiin 3% valtakunnallinen kannatus. Äänikynnyksen oletetaan syövän uusilta poliittisilta liikkeiltä kasvumahdollisuudet ja lukitsevan suomen puoluekentän paikalleen huolimatta siitä, että vaalilain uudistus toisi mahdollisuuden puoluetukeen jo 2 % valtakunnallisen kannatuksen saaville puolueille.
On totta, että äänikynnyksen tarkoitus on estää pienen kannatuksen puolueita pääsemästä eduskuntaan. Tämä on kuitenkin demokratian kannalta hyvä asia.
Äänikynnyksen puuttuminen saattaisi johtaa eduskunnan pirstaloitumiseen mikropuolueiden temmellyskentäksi, mikä lamauttaisi eduskunnan toiminnan. Italian Silvio Berlusconi aavistellessaan tappiota tulevissa parlamentinvaaleissa uudisti Italian vaalilakia poistamalla äänikynnyksen. Silvio hävisi vaalit, mutta sirpalepuolueista koostuva parlamentti ei kyennyt tarpeeksi vahvan hallituksen muodostamiseen. Tästä seurasi lopulta hallituksen kaatuminen ja seuraavissa vaaleissa Berlusconille huikea vaalivoitto, sekä äänikynnyksen palauttaminen.
Suomessa pirstaloituminen ei kuitenkaan koettelisi tasapuolisesti eduskuntapuolueita. Kolme suurta puoluetta ovat enemmän tai vähemmän tasaista harmaata massaa, jotka tavoittelevat suuren keskikentän ääniä. Loput puolueista saavat äänensä suurien marginaaliryhmien liittoutumilta.
Viime vuosikymmeninä voitokkaiksi nousseiden poliittisten liikkeiden menestyksen salaisuus on siinä, että ne ovat kyenneet kokoamaan lippunsa alle samalla tavalla, mutta ei täysin samoin ajattelevia ihmisiä.
Olematon äänikynnys johtaisi lopulta vasemmistoliiton, vihreiden ja perussuomalaisten hajoamiseen punavihreiksi, syväekologisiksi, kommunistisiksi, uuskonservatiivisiksi ja nationalistisiksi korkeintaan viiden edustajan mikropuolueiksi. Tämä ei varsinaisesti palvelisi näiden puolueiden äänestäjien etua.
Loppujen lopuksi keskikenttään kuulumattomien puolueiden hajaannuksesta hyötyisivät vain keskikentän haltijat - eli suuret puolueet ja niistä erityisesti Keskusta ja Kokoomus. Omituisinta koko touhussa on se, että nämä puolueet ovat Vihreiden jälkeen myönteisimpiä vaalilakiuudistukselle!
SDP:ltä voi sen populistisen linjan valossa odottaakin sellaisia vetoja kuin perustuslain uudistuksen kytkemisen uuteen vaalilakiin. On kuitenkin kummallista seurata, kuinka pienemmät puolueet ampuvat itseään jalkaan vaatimalla omaa hajottamistaan.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Sokaiseeko säteily päättäjien silmät?
Kalevassa uutisoitiin tänään Oulunsalon ja Hailuodon välille suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten olevan arvioitua pienemmät. Muut kuin maisemalliset haitat hankkeessa olisivat tuulipuiston toteutuessa marginaalisia. Esimerkiksi lintukuolemat jäisivät muutamaan roottoriin törmäävään lokkiin vuodessa.
Sopii toivoa, että selvitys on kattava ja antaa oikean kuvan hankkeen ikävimmistäkin ympäristövaikutuksista. Tuulivoiman haittavaikutuksia ei pidä missään nimessä vähätellä. Hailuoto on merkittävä lintujen levähdyspaikka muuttojen aikana, ja suurten tuulimyllyjen vaikutusta lintujen muuttokäyttäytymiseen tuleekin tutkia. Tällaisesta tutkimuksesta saattaa olla merkittävää hyötyä tulevaisuuden tuulivoimahankkeille.
Vähätellä ei pidä myöskään tuulivoimaloiden positiivisia ympäristövaikutuksia. Uusiutumattomien energiamuotojen puolustajat vetoavat puheissaan usein tehottomuuteen, säätövoiman tarpeeseen, lintukuolemiin sekä tuulettomuuteen vaieten samalla puolustamiensa energiantuotantomuotojen ongelmista ja tuulivoiman eduista.
Tuulivoiman hyödyntämisessä on tehty virheitä, jotka ovat aiheuttaneet ylimääräisiä kustannuksia ja ikäviä vaikutuksia esimerkiksi suurille petolinnuille. Mutta toisin kuin esimerkiksi ydinvoimateollisuudessa, on näistä virheistä otettu opiksi. Tuulivoimaloiden kielteisten ympäristövaikutusten minimoimiseksi ja tehokkuuden maksimoimiseksi on tehty hurjat määrät tutkimusta. Suomessa viimeisin esimerkki tästä on vastavalmistunut tuuliatlas
Sen sijaan mitä enemmän ydinvoiman ympäristövaikutuksia tutkitaan, sitä tyhmemmältä siihen nojaaminen näyttää. Esimerkiksi saksalaisen tutkimuksen mukaan ydinvoimaloiden läheisyydessä kasvavien lasten riski sairastua leukemiaan on jopa 100% suurempi kuin ydinvoimalavapaalla alueella asuvien.
Yhtään ainutta sotaa ei ole koskaan käyty tuulen käyttöoikeuden takia. Ydinvoima taasen on varattu pienelle eliittimaiden joukolle, joka sulkee tämän näennäisesti halvan energiantuotantotavan pois suurelta maiden enemmistöltä. Jos ydinvoiman kuolleistaherääminen jatkuu nykyiseen tahtiin, niin olen varma, että seuraava sota tullaan käymään oikeuksista uraanivoimaan.
Mitä enemmän näitä kahta energiantuotantomuotoa vertailee, sitä enemmän alkaa ihmettelemään nykyisten päättäjien haluttomuutta tukea tuulivoimaa sen kaikissa muodoissa. Ilmeisestikin lobbareiden synnyttämä rakkaus atomivoimaan on sokeaa.
Sopii toivoa, että selvitys on kattava ja antaa oikean kuvan hankkeen ikävimmistäkin ympäristövaikutuksista. Tuulivoiman haittavaikutuksia ei pidä missään nimessä vähätellä. Hailuoto on merkittävä lintujen levähdyspaikka muuttojen aikana, ja suurten tuulimyllyjen vaikutusta lintujen muuttokäyttäytymiseen tuleekin tutkia. Tällaisesta tutkimuksesta saattaa olla merkittävää hyötyä tulevaisuuden tuulivoimahankkeille.
Vähätellä ei pidä myöskään tuulivoimaloiden positiivisia ympäristövaikutuksia. Uusiutumattomien energiamuotojen puolustajat vetoavat puheissaan usein tehottomuuteen, säätövoiman tarpeeseen, lintukuolemiin sekä tuulettomuuteen vaieten samalla puolustamiensa energiantuotantomuotojen ongelmista ja tuulivoiman eduista.
Tuulivoiman hyödyntämisessä on tehty virheitä, jotka ovat aiheuttaneet ylimääräisiä kustannuksia ja ikäviä vaikutuksia esimerkiksi suurille petolinnuille. Mutta toisin kuin esimerkiksi ydinvoimateollisuudessa, on näistä virheistä otettu opiksi. Tuulivoimaloiden kielteisten ympäristövaikutusten minimoimiseksi ja tehokkuuden maksimoimiseksi on tehty hurjat määrät tutkimusta. Suomessa viimeisin esimerkki tästä on vastavalmistunut tuuliatlas
Sen sijaan mitä enemmän ydinvoiman ympäristövaikutuksia tutkitaan, sitä tyhmemmältä siihen nojaaminen näyttää. Esimerkiksi saksalaisen tutkimuksen mukaan ydinvoimaloiden läheisyydessä kasvavien lasten riski sairastua leukemiaan on jopa 100% suurempi kuin ydinvoimalavapaalla alueella asuvien.
Yhtään ainutta sotaa ei ole koskaan käyty tuulen käyttöoikeuden takia. Ydinvoima taasen on varattu pienelle eliittimaiden joukolle, joka sulkee tämän näennäisesti halvan energiantuotantotavan pois suurelta maiden enemmistöltä. Jos ydinvoiman kuolleistaherääminen jatkuu nykyiseen tahtiin, niin olen varma, että seuraava sota tullaan käymään oikeuksista uraanivoimaan.
Mitä enemmän näitä kahta energiantuotantomuotoa vertailee, sitä enemmän alkaa ihmettelemään nykyisten päättäjien haluttomuutta tukea tuulivoimaa sen kaikissa muodoissa. Ilmeisestikin lobbareiden synnyttämä rakkaus atomivoimaan on sokeaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
