Rahoittaja on eduskunnan ruhtinas

Vaalirahoituskohu jatkuu jo ties kuinka monennetta vuotta.

Kokoomuksen kansanedustaja ja ääniharava Marja Tiura on joutunut jättämään paikkansa eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Lähes 18000 ääntä saanut Tiura ei saanut viime hallitusneuvotteluissa merkittävämpiä luottamustoimia. Syyksi on mediassa arveltu Kataisen ja Tiuran huonoja välejä.

Kohu sai alkunsa, kun Tiura väitti julkisuudessa Keskustan kosiskelleen häntä loikkaamaan viime hallitusneuvottelujen aikaan. Arto Merisalo kiirehti sanomaan väliin, että hän pystyy todistamaan Tiuran väitteet valheiksi, sillä liikemies nauhoitti itsensä ja tiettyjen epäluotettavina pitämiensä edustajien välillä käytyjä puhelinkeskusteluja. Tästä virinnyt epäluottamus johti lopulta Tiuran alas astumiseen siltä ainoalta kämäiseltä luottamuspaikaltaan.

Jos tästä episodista voi jotain oppia, niin vaalirahaa jakaneilla liikemiehillä on luultua suurempi (Jättimäinen!) vaikutusvalta rahaa vastaanottaneihin poliitikoihin. Epämääräinen kiitollisuuden tunne ei ole riittänyt esimerkiksi Arto Merisalolle, vaan hän on järjestelmällisesti kerännyt arkistoihinsa materiaalia jolla kiristää ja tarpeen vaatiessa pudottaa epämiellyttävästi toimivia poliitikkoja.

Valehtelevien poliitikkojen paljastaminen on sinänsä hyvä asia. Ongelma syntyy, kun omaa etuaan ajavat liikemiehet paljastavat vain itselleen taktisesti tärkeiden poliitikkojen rikkeet. Maksullinen arvovalintavaikuttaminen kaipaakin huomattavasti nykyistä tiukempaa kontrollia. Lahjoituskaton ja avoimuuden lisäksi pitäisi äänestäjiä valistaa vaalirahoituksen mahdollisista seurauksista ja näkymättömistä kytköksistä joita se aiheuttaa.

Haluan vielä spekuloida Tiuran tapausta. Oma veikkaukseni on, että Merisalo on itse ehdottanut Tiuran loikkausta Keskustaan, kun on käynyt ilmi että Kokoomuksen riveistä ei ministerin paikkaa ole tulossa. Merisalo on uskonut Tiuran olevan sekä rahoituksen että nauhoitettujen salaisuuksien vuoksi niin helposti ohjailtavissa, että hänet olisi ehdottomasti saatava ministeriksi. Keskustassa loikkausaikeista on kuultu vain Merisalolta, joka taas väittää itsellään olevan todisteita Tiuran aloitteellisuudesta puolueenvaihdoksessa. Jostain syystä hän ei aio kuitenkaan julkistaa näitä ainoita todisteita loikkauskohussa. Merisalo katsoo Tiuran loikkausaikeiden jo tulleen selväksi.

Riippumatta siitä kuka puhuu totta, Arto Merisalo pelaa kieroa ja likaista peliä.