Pseudokeskustelua

Viimeisen kuukauden aikana on käyty keskustelua kahdesta hyvin eri tavalla merkittävästä aiheesta. Energiapoliittisesti tärkeä tapahtuma oli, kun eduskunta päätti myöntää rakennusluvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Kaasuisku Pride -kulkueeseen ja Helsingin Setan toimiston töhriminen taas herättivät keskustelua yhdenvertaisuudesta ja sukupuolineutraalista avioliittolaista. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla ei sinänsä ole mitään tekemistä keskenään, yhdistää niitä kuitenkin yksi asia: kummassakaan tapauksessa ei julkisuudessa ole käyty oikeaa keskustelua. Erityisesti konservatiivien puolelta ajatustenvaihto on etäargumentein käytyä pseudokeskustelua. Samaan syyllistyy, tosin vähemmissä määrin, myös liberaali siipi.

Pseudokeskustelu on vakava uhka demokratialle. Siinä ei ole kyse vain perinteisestä poteroon kaivautumisesta ja jääräpäisyydestä, vaan ”keskustelijat” alentuvat käyttämään argumentteja, joiden takana eivät itse seiso. Tämän tyyppistä etäargumenttien käyttöä on toisinaan vaikea havaita, sillä osa oikeistopoliitikoista on siinä todella hyviä. Moni kokoomuslainen vaikutti ydinvoimakeskustelun aikana todella olevan huolissaan Suomen hiilidioksidipäästöistä. Valheen paljastumisen kannalta onkin todella hienoa, että Oulun vaalipiiri on siunannut Kokoomuksen eduskuntaryhmää Tuulikki Ukkolalla, jonka puheenvuoroa voi pitää tyyppiesimerkkinä huonosta etäargumentoinnista. Hän on useaan kertaan toitottanut julkisuudessa, ettei ole ”ilmastouskossa”. Silti täysistunnon keskustelussa ydinvoimasta hän juhlisti ydinvoimaloiden ehkäisevän ilmastonmuutosta eli (Ukkolan omin sanoin) ympäristön saastumista! Samassa puheenvuorossa Ukkola kuitenkin vaati Vuotoksen ja Kollajan alueita haudattavaksi veden alle. Samantasoiseen argumentointiin syyllistyivät useat muutkin ydinvoiman kannattajat, joista merkittävä osa todellisuudessa vastustaa sitovia päästövähennyksiä. Poteroihin kaivautuminen teki oikeiston etäargumentoinnista surkuhupaisaa, sillä uudet ydinvoimalat eivät tule juuri vaikuttamaan päästöihin.

Samansisältöistä argumentointia on käytetty myös keskustelussa sukupuolineutraalista avioliittolaista. Konservatiivit ovat valmiita käyttämään härskisti hyväkseen niin natsinpelkokortin, zoofiliamörön kuin ajatelkaa_edes_lapsia -argumentin. Puheenvuorojen merkitys avattuna on suunnilleen tämäntasoista: vähemmistön (ja itseasiassa enemmistönkin) kaipaamaa lakia ei tule säätää, koska muuten natsit hakkaavat heidät. Lasten hankkiminen tulee tehdä mahdollisimman vaikeaksi sellaisille ihmisille, joiden lapsia voitaisiin kiusata kouluissa ja joilla ei ole kotona tasan kahta eri sukupuolta olevaa vanhempaa, siis yksinhuoltajat, lihavat, vääränväriset, sairaat ja vähemmistöuskontoihin kuuluvat tulisi steriloida tai ainakin rajata heiltä adoptio-oikeus pois. Avioliitto on pyhä, uskontoon pohjautuva instituutio, mutta on silti OK jos ateistit menevät naimisiin. Homot pitää kuitenkin rajata sen ulkopuolelle.

Tietenkään argumenttien sisältöä ei avata kuulijalle, sillä puhuja ymmärtää hyvin jauhavansa täyttä paskaa. Sen sijaan merkitys verhotaan laimeisiin termeihin(maailmankatsomuksellinen perhekäsitys, ääriliikkeiden voimistuminen poliittisen eliitin arvoliberalismin myötä, yms.), jotta viesti olisi uskottavampi.

Pseudokeskustelu on erityisen vaarallista juuri siksi, että se tehostaa ja helpotta perinteistä poteropolitiikkaa. Poliitikon kunnia kärsii, mikäli hän joutuu muuttamaan mielensä. Suostumalla käyttämään myös omasta mielestään virheellisiä tai vääriä argumentteja poliitikko vajoaa keskustelun ulottumattomiin. Tärkeintä ei ole enää löytää pitävintä perustetta päätökselle, vaan mahdollisimman monta omaa aatetta tukevaa argumenttia. Määrä korvaa laadun.

***

Erityisesti Vihreät ovat viimeaikoina vaatineet lauta- ja valiokuntien ainakin osittaista avaamista julkisiksi. Yrityksessä lisätä päätöksenteon avoimuutta on se vaara, että pseudokeskustelu pesiytyy myös lautakuntiin ja päätöksenteko karkaa epävirallisiin kabinettikokoontumisiin. Tosin ei ole mitään takeita siitä, että näin ei jo tapahtuisi. Median viimeaikainen lynkkausmeininki on erittäin ilostuttava asia, onhan se johtanut uusien kytkösten paljastumiseen ja varmasti nostanut poliitikot varpailleen. Ainut tapa tehdä päätöksenteosta avointa on paljastaa poliitikkojen taustavoimat ja kytkökset, jotta heidän tekemisensä ja sanomisensa asettuisivat johonkin kontekstiin. Lautakuntien kokousten suljettuna pitämisen perustelu poliitikkojen kasvojen menettämisen pelolla sekä pseudokeskustelun vaaralla on kestämätön. Mediatyypit ovat jo päässeet veren makuun, eikä kabinetteihin pakoilu suuremmassa mittakaavassa enää välttämättä onnistu. Avoimuudelle täytyy antaa mahdollisuus, tai muuten päätösten perustelut pakenevat jatkossakin kansalaisten ulottumattomiin.

Uraaniurpojen säteilevä tulevaisuus ei ole vielä totta

Eduskunta päätti antaa luvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle tänään heinäkuun ensimmäisenä päivänä 2010. Ensimmäinen erä taistelussa kestävien energiaratkaisujen puolesta on hävitty, mutta sota on vasta alussa. Eduskunnan päätös tekee vasta teoriassa mahdolliseksi aloittaa ydinvoimaloiden rakentaminen. Toisella luvansaajalla ei vielä ole sijoituspaikkaa voimalalleen saati sen jätteille. Myllyt olisivat pystyssä vasta vuoden 2020 jälkeen, ja energiatehokkuuden edistämisellä sekä uusiutuvien energianlähteiden edistämisellä ydinvoimaloista voidaan tehdä yksiselitteisesti tarpeettomia - ja sitä kautta laittomiakin.

Eduskunnan ydinvoimapäätös on harmillinen esimerkki siitä, kuinka helposti nykyiset päättäjämme ovat ydinvoimalobbareiden vietävissä ja kuinka vähän he todella välittävät hankkia tietoa päätöstensä pohjaksi. Ikään kuin ydinvoimalupien myöntämisprosessi ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi epämääräinen, ydinvoiman puoltajat ministereitä myöten suolsivat suuressa salissa suoranaisia valheita saadakseen kaksi ydinvoimalupaansa runnottua läpi. Ainut vaihtoehto on laittaa nämä kansanedustajat vaihtoon vaaleissa 2011. Alla on lista Oulun vaalipiirin uraaniurpoista kansanedustajista. Me emme unohda.

* Matti Ahde (SD)
* Tuomo Hänninen (KESK)
* Kyösti Karjula (KESK)
* Inkeri Kerola (KESK)
* Timo V. Korhonen (KESK)
* Paula Lehtomäki (KESK)
* Suvi Lindén (KOK)
* Raimo Piirainen (SD)
* Lyly Rajala (KOK)
* Antti Rantakangas (KESK)
* Tapani Tölli (KESK)
* Tuulikki Ukkola (KOK)
* Mirja Vehkaperä (KESK)
* Pekka Vilkuna (KESK)

Bonuksena vielä entisen bändini Hässäkän ydinvoimasta kertova kappale, joka mukailee nyt nähtyä prosessia vaikka onkin tehty viime vuosikymmenen puolivälissä.