Todistusvalinta ei poista valmennuskurssien ongelmaa

Korkeakoulujen todistusvalinnassa on monia yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia. Tässä tekstissä keskityn kuitenkin kaatamaan nähdäkseni tärkeimmän todistusvalintaa puoltavan argumentin:

Todistusvalintaa tarvitaan laittamaan valmennuskurssibisnes aisoihin. Ylioppilastodistuksen painoarvon lisääminen korkeakoulujen opiskelijavalinnassa poistaa valmennuskurssibisneksen ongelman.

Valmennuskurssit ovat yhdenvertaisuusongelma, sillä ne ovat kalliita ja vaarantavat maksuttoman koulutuksen.

Jotta väitteen todenperäisyyttä voitaisin tarkastella, tulee ensiksi määritellä ylioppilastodistuksen painoarvon lisäämisen tapa. Mielestäni todistusta voidaan suosia entistä enemmän kolmella tavalla:

1. Lisätään ylioppilastodistuksesta saatavia pisteitä yhteispistevalinnassa
2. Lisätään yhteispistevalinnalla sisäänotetavien kiintiötä pääsykoevalinnalla sisäänotettavien kustannuksella
3. Lisätään pelkällä todistusvalinnalla sisäänotettavien kiintiötä muihin kiintiöihin nähden

Kaikki tilanteet, joissa ihmisellä on mahdollisuus omalla työllään lisätä mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan korkeakouluun ovat alttiita valmennuskurssibisnekselle. Pelkkä ylioppilastodistuksen painoarvon kasvataminen ei siis poista valmennuskurssiongelmaa. Vaihtoehdoissa 1 ja 2 valmennuskurssien kysyntä voisi itse asiassa jopa kasvaa, koska pääsykoemenestyksellä on ylioppilaskirjoituksissa heikommin ja keskinkertaisesti menestyneille näissä tilanteissa entistä enemmän merkitystä sisäänpääsyn kannalta.

Ainoaksi vaihtoehdoksi vähentää valmennuskurssien kysyntää ylioppilastodistuksen painoarvoa kasvattamalla jää vaihtoehto 3: todistusvalintakiintiön kasvattaminen. Tässä keinossa on samat ongelmat kuin kahdessa edellisessäkin, sillä mitä suurempi osa ihmisistä otetaan sisään pelkän todistuksen perusteella, sitä kovemmaksi käy kilpailu jäljellejääneistä paikoista. Ainut keino todella lopettaa valmennuskurssien vaikutus ihmisten sisäänpääsyn todennäköisyyteen on ottaa kaikki opiskelijat korkeakouluihin pelkän ylioppilastodistuksen perusteella.

Todistusvalinnan kannattajat voisivat rehellisyyden nimissä sanoa ajavansa ylioppilastodistuksen nimittämistä ainoaksi korkeakoulujen sisäänoton kriteeriksi. Vaihtoehtoisesti heidän tavoitteenaan ei ole korkeakoulupaikan ostamisen tekeminen mahdottomaksi, vaan hyvin lukiossa menestyneiden elämän helpottaminen vapauttamalla heidät pääsykokeista, kun muut hakijat  joutuvat entistä verisemmän kilpailun armoille.

En yritä sanoa, että valmennuskurssibisnekselle ei pitäisi tehdä mitään. Ylioppilastodistuksen painoarvon kasvattaminen ei vain näytä tarjoavan näitä kahta vaihtoehtoa enempää keinoja plutokraattisen pääsykoemenestyksen ostamisen estämiseen. Muita keinoja kuitenkin on, ja seuraavassa blogissani yritän hahmotella niitä hieman tarkemmin.

--

Tämä blogaus jatkaa yritystäni herättää keskustelua Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden sisällä yhteisesti päätettävistä asioista. Vasta liittokokouksessa kaatuneen opiskelijapoliittisen ohjelman kipupisteiden käsittely tuntuu sopivalta tavalta, sillä ne ovat vielä tuoreessa muistissa.

ViNO tarvitsee suoraa demokratiaa

Vinon liittokokos päättyi viime lauantaina. Sen anti oli laiha, sillä ainut käsittelyssä ollut ohjelma päätettiin palauttaa valmisteluun. Opiskelijapoliittisen ohjelman kaatumiseen on esitetty useita selityksiä, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia:

1. Tasaisten äänestystulosten johdosta liian moni iso asia jouduttiin päättämään arvalla
2. Liian moni ihminen ei ollut muodostanut kantaansa edes ohjelman kiistellyimpiin kohtiin
3. Moni äänestäjä ei tiennyt, mistä kulloinkin äänestettiin koska:
• Iltatyöryhmän tuottamaan kompromissiesitykseen ei ollut aikaa tutustua.
• Äänestystapahtumassa ei enää käydä keskustelua
• Iltatyöryhmä ei perustele kompromissiesityksiään
4.  Äänestyskohdissa, joihin iltatyöryhmä ei ollut löytänyt kompromissia ei työryhmän äänijakaumaa julkistettu. Lisäksi tapa äänestyttää automaattisesti kaikki alle 2/3 työryhmän äänistä saaneet muutosesitykset tukee ohjelman muuttumista kompromissiesityksestä enemmän kuin säilymistä.

Lisäksi uskon, että opiskelijapolitiikkaan keskittyvien ihmisten mielipiteet eroavat koko jäsenistön mielipiteistä keskimääräistä enemmän. Tähän väitteeseen kaipaisin vastauksia.

Opiskelijavaltuuskunta on esimerkillisesti kierrättänyt ohjelmaa kommenteilla ja mahdollistanut muutosten esittämisen esimerkiksi kolmessa opiskelijatapaamisessa ja verkossa. Osaltaan ohjelman kaatuminen ja kaoottisuus johtui varmasti jäsenistöstä itsestään, kun se ei ollut tarttunut mahdollisuuksiin osallistua ohjelman valmisteluun ajoissa.

Kaiken vaikuttamisen alku on kuitenkin keskustelu, ja sitä ei tällä kertaa ainakaan liittokokousedustajien keskuudessa ollut käyty. Ei edes vaikka tärkeimmät muutosesitykset oli postitettu ViNO:n aktiivilistalle hyvissä ajoin, ja niistä oli siellä joitakin ajatuksia vaihdettukin.

On selvää, että vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen ei riitä korjaamaan ohjelmaprosesseja. Tarvitaan radikaali kulttuurin muutos, jonka ytimessä on yksittäisen ihmisen mahdollisuus ohittaa kaikki jäsenjärjestöt ja edustukselliset elimet oman tietokoneensa ääreltä. Sähköiseen ja suoraan demokratiaan siirtymistä ei voi suorittaa vain ohjelmaprosessien sisällä, vaan muutoksen on koskettava koko järjestöä.

Liittokokouksessa perustettu demokratiatekniikan työryhmä puuttunee ensitöikseen sähköisten vaikutuskanaviemme käyttöliittymiin, mutta jo ennen helppoa tapaa vaikuttaa verkossaa on ihmisten siirtymistä suoraan, avoimeen ja ennenkaikkea keskustelevaan demokratiaan tuettava kaikin keinoin. Tämä blogaus on vastaukseni toiveeseen ViNO:n omasta blogosfääristä, jossa käytäisiin keskustelua yhteisesti päätettävistä asioista.

Jäsenistöä on tukemisen lisäksi myös pakotettava omaksumaan uusi kulttuuri. Esimerkiksi osa liittokokousmateriaaleista voisi olla saatavilla vain wikissä (tai mikä meidän tietopankkimme nyt tuleekaan olemaan), missä niistä olisi myös mahdollisuus käydä keskustelua.

Yksi blogaus on liian lyhyt, jotta kaikki ohjelmaprosessin parannustarpeet olisi siinä mahdollista käydä läpi. Alla kuitenkin joitakin heittoja (jotka eivät kaikki ole itse keksimiäni eivätkä kaikki yhtäaikaisesti toteutettavissa), joista toivon keskustelua joko blogin kommenttiosioon tai sitten toisen blogin postaukseen, mielllään ei kuitankaan facebookin seinälle josta keskustelu ei välity kaikille sitä tarvitseville.

• Muutosesitysten edellyttäminen jo kuukautta ennen liittokokousta. Esityksistä olisi oltava mahdollisuus käydä keskustelua verkossa ja työryhmä kerkeäisi koostaa perustellumman esityksen ohjelmaksi.
• Sähköisen ja suoran demokratian työpajojen pitämistä liittokokousten ja väentapaamisten aikana
• Iltatyöryhmien kokoukset striimattava suorana nettiin, ja striimien on jäätävä videologeina käyttöön seurattavaksi myös liittarin jälkeen. Samalla työryhmien kokoa olisi pienennettävä ja alueellisesti edustetusta työryhmästä siirrytävä nopealla vaalilla valittavaan työryhmään, sillä työryhmätyöskentelyn aikana ei ole mahdollisuutta seurata miden työryhmien työtä.
• Työryhmien nettiin striimattuihin kokouksiin olisi saatava esimerkiksi irc-pohjainen suora kommentoimismahdollisuus, joka näkyisi myös kokoukseen osallistujille.
• Äänestämisen yhteydessä molemmista näkökohdista voitava pitää lyhyt puolustuspuhe, ainakin tärkeimpien kysymysten kohdalla. Tärkeydestä voitaisiin päättää esimerkiksi hyvissä ajoin toteutetulla verkkokyselyllä.

Muuten olen sitä mieltä, että pääsykokeet ovat ainoa oikeudenmukainen tapa valita ihmisiä korkeakouluihin.