Todistusvalinta ja taloudelliset periaatteet - puheeni vihreiden puoluekokouksessa.

Rationaalinen politiikka on mahdotonta. Silti me tottelemme orjallisesti kehittelemiämme mittareita, jotka mittaavatkin lopulta jotain muuta, kuin mitä alunperin ajattelimme.

Talouspolitiikassa meitä ohjaa BKT. Tulokset näemme.

Koulutupolitiikassa on kova hinku luisua kohti omaa bruttokansantuotettaan: todistusvalintaa. Opiskelijaliikkeen kokoomuspesäke Lukiolaisten liitto nähtiin jo säätytalon portailla viestimässä asian tärkeyestä tulevalle hallitukselle. Yhteneväisyys Kokoomuksen BKT-vetoisen talouspolitiikankin kanssa löytyy: molemmat sorsivat heikoimpia.

Perheesi varallisuus on vaikuttanut sinunkin koulumenestykseesi. Mitä vanhemmaksi ja itsenäisemmäksi ihminen kasvaa, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on takoa oma tulevaisuutensa - paitsi jos esimerkiksi todistusvalinta lukitsee menneisyyden kurjuuden myös tulevaksi.

Meillä on paremmin toimivia korkeakoulukelpoisuuden mittareita. Käyttäkäämme niitä.

---

Rakkaat vihreät! On aika linjata periaatteita.

Yhdessä seikassa meiltä idealisisilta vihreiltä puuttuvat periaatteet: talouspolitiikassa. Nykyinen linja on pragmaattinen - YÄK. Ikäänkuin taloudellisissa kysymyksissä periaatteet olisivat taakka, joka vain vaikeuttaa päättäjien työtä.

Vihreät ylpeilevät sillä, että meitä haukutaan sekä viherstalinisteiksi että kokoomuksen puisto-osastoksi. Minä en. Miksi talouspoliittinen hajaannus on meille ylpeyden aihe?

Puheet edellä olemisesta ja sen synonyymistä sosiaaliliberaaliudesta elävät vahvoina nykyisessä puoluejohdossa. Siksi sitoutuminen talouspoliittiselle akselille on entistä tärkeämpää.

Olkaamme rohkeasti vihreitä, mutta tunnustakaamme myös, että vihreys sijoittuu talouspoliittisella akselilla joko oikealla, vasemmalle tai keskelle.

Idealistisella puolueella tulee olla myös taloudellisia periaatteita.

Varapuheenjohtajaksi viherjeesus muskeleilla

Mitä on vihreys?

Puoluekokous lähestyy ja sen mukana kiperät henkilövalinnat, joilla on väistämättä kriittinen merkitys puolueen olemukselle. Hyvä puoluekokousedustaja pohtii etukäteen millaista puoluetta hän haluaa olla luomassa.

Tänään kerron, kuka on paras ehdokas varapuheenjohtajaksi. Puheenjohtajaehdokkaastani voitte lukea toisaalla.

Palatakseni ensimmäiseen kysymykseen: vihreys on uutta ja ikuista. Vihreät suojaavat vuosimiljoonia olemassa ollutta elämää samoin kuin me suojelemme niitä, joiden vuoro tässä maailmassa tulee myöhemmin.

Vihreät ovat herkkiä maailman muutoksille ja reagoivat varmistaakseen ihmisten ja muiden otusten hyvinvoinnin. Haapa ei kasva aavikolla sen paremmin kuin työntekijä selviää murskatyöllä yhteiskunnassa, joka ei tunnusta työn luonteen muutosta.

Minun ensimmäinen ehdokkaani Vihreiden varapuheenjohtajaksi on Paloma Hannonen. Paloma on minulle vihreyden ruumiillistuma - eräänlainen viherjeesus siis - sillä hänellä on ekologina syvällinen ymmärrys biodiversiteetistä ihmiskunnan kivijalkana ja vahva tunne elämän arvokkuudesta.

Vihreyteen kuuluu osaltaan myös muutoshakuisuus ja uudistaminen. Valintani sinetöi ehdokas Hannosen aktiivisuus Uusi puolue -hankkeen puuhahenkilönä. Paloma näkee radikaalin avoimuuden ja suoran demokratian olevan juuri sitä valistunutta uutuutta, jota Vihreät ovat tottuneet suomalaisille tarjoamaan. Näin nähtynä Paloma ei varapuheenjohtajana edusta pelkästään omaa käsitystään vihreydestä,vaan kamppailee saadakseen kaikkien puolueen jäsenten äänen kuuluviin myös vaalien välillä.

Poliittisten seikkojen lisäksi Paloma kannattaa valita varapuheenjohtajaksi jo ihan siksikin, että hän on niin pirun pätevä. Käsittämätön määrä kontakteja ja kokemus Vihreiden suurimman valtakunnallisen jäsenyhdistyksen puheenjohtajana at hyviä pätevöittäviä tekijöitä. Ja toisaalta, kuinka moni vihreä poliitikko on saanut Suomen jääkiekkoliiton ja jääkiekkomaajoukkueen kapteenin tuomitsemaan kanssaan rasismin?

Vihreät juuret, uudet tuulet ja valtavat poliittiset hauikset - siinä syyt miksi minä äänestän Paloma Hannosta varapuheenjohtajaksi.