Todistusvalinta ja taloudelliset periaatteet - puheeni vihreiden puoluekokouksessa.

Rationaalinen politiikka on mahdotonta. Silti me tottelemme orjallisesti kehittelemiämme mittareita, jotka mittaavatkin lopulta jotain muuta, kuin mitä alunperin ajattelimme.

Talouspolitiikassa meitä ohjaa BKT. Tulokset näemme.

Koulutupolitiikassa on kova hinku luisua kohti omaa bruttokansantuotettaan: todistusvalintaa. Opiskelijaliikkeen kokoomuspesäke Lukiolaisten liitto nähtiin jo säätytalon portailla viestimässä asian tärkeyestä tulevalle hallitukselle. Yhteneväisyys Kokoomuksen BKT-vetoisen talouspolitiikankin kanssa löytyy: molemmat sorsivat heikoimpia.

Perheesi varallisuus on vaikuttanut sinunkin koulumenestykseesi. Mitä vanhemmaksi ja itsenäisemmäksi ihminen kasvaa, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on takoa oma tulevaisuutensa - paitsi jos esimerkiksi todistusvalinta lukitsee menneisyyden kurjuuden myös tulevaksi.

Meillä on paremmin toimivia korkeakoulukelpoisuuden mittareita. Käyttäkäämme niitä.

---

Rakkaat vihreät! On aika linjata periaatteita.

Yhdessä seikassa meiltä idealisisilta vihreiltä puuttuvat periaatteet: talouspolitiikassa. Nykyinen linja on pragmaattinen - YÄK. Ikäänkuin taloudellisissa kysymyksissä periaatteet olisivat taakka, joka vain vaikeuttaa päättäjien työtä.

Vihreät ylpeilevät sillä, että meitä haukutaan sekä viherstalinisteiksi että kokoomuksen puisto-osastoksi. Minä en. Miksi talouspoliittinen hajaannus on meille ylpeyden aihe?

Puheet edellä olemisesta ja sen synonyymistä sosiaaliliberaaliudesta elävät vahvoina nykyisessä puoluejohdossa. Siksi sitoutuminen talouspoliittiselle akselille on entistä tärkeämpää.

Olkaamme rohkeasti vihreitä, mutta tunnustakaamme myös, että vihreys sijoittuu talouspoliittisella akselilla joko oikealla, vasemmalle tai keskelle.

Idealistisella puolueella tulee olla myös taloudellisia periaatteita.

Todistusvalinta luo segregaatiota lukioihin

cc Robert of Fairfax

Vakavin koulutuspoliittinen ongelma ei ole opiskelijoiden hidas valmistuminen tai monet välivuodet. Se on koulutuksen periytyminen ja opiskelijoiden eriytyminen menestyjiin ja häviäjiin yhä aikaisemmassa vaiheessa.

Yle uutisoi lukioiden jakautumisesta ammattikorkeakouluun ja yliopistoon valmistaviin. Uutinen oli ehkä jokseenkin ennakkoluuloisesti kärjistetty, sillä ammattikorkeakoulutus ei ole lainkaan sen vähäarvoisempaa tai vaadi vähempää älynlahjoja kuin yliopistokoulutuskaan. Tärkeämpi seikka meinasi hukkua tämän virheellisen noston alle: lukiot ovat voimakkaan segregoituneita oppilaiden peruskoulumenestyksen mukaan.

Jo se seikka, että jostain syystä huonosti peruskoulussa menestyneet laitetaan samoihin kouluihin on huolestuttavaa. Tämän faktan epäsuotavaa vaikutusta lisää parhaiden opettajien hakeutuminen hyvin menestyvien opinahjoihin ja kierre on valmis: peruskoulussa huonoiten pärjänneet saavat toisella asteella huonointa opetusta.

Lukioilla ei ole hyviä perusteita laittaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen ja ottaa sisälle vain ne, jotka ovat aiemmin pärjänneet hyvin. Todistusvalinta on segregaatiota tuottava mekanismi. Jos lukioiden välisiä säännönmukaisia eroavaisuuksia halutaan kaventaa, niin on todistusvalinnasta luovuttava.

Lukioiden sisäänotto voisi aivan hyvin tapahtua arpomalla. Jokaiselle tulisi lisäksi taata subjektiivinen oikeus paikkaan lähilukiossaan. Erityistehtävän saaneisiin lukioihin voitaisiin järjestää pääsykokeet, mutta vain erityistehtävän mukaisia taitoja mittaamaan.

Ammattikouluista en ole kuullut vastaavia eriytymistä käsitteleviä uutisia. Ammattikoulutuksen kenttä on muutenkin kovin laaja ja epäyhtenäinen. Paikoin käytössä olevasta todistusvalinnasta olisi sielläkin varmasti syytä luopua ja siirtyä kokonaan joko soveltuvuuskokeisiin tai arpovaan sisäänottoon.

Jokaisella on oikeus koulutukseen, ja yhteiskunnalla on velvollisuus auttaa ihmistä saavuttamaan riittävä koulutus ja taata tasavertaiset mahdollisuudet edistymiseen. Menestyjien ja menestymättä jääneiden erottelu jo varhaisessa vaiheessa omiin leimoiksi pinttyviin ryhmiinsä sotii tätä ajatusta vastaan. Yhteiskunnan arvoa ei mitata sen menestyjillä, vaan sillä kuinka se kohtelee heikoimpiaan.

---

Kirjoittaja lupaa lähettää henkilökohtaisen kiitospostikortin kaikille ViNOlaisille, jotka vastaavat tähän blogitekstiin omassa blogissaan. Otetaan se harjoitteluna täydelliseen valmistautumiseen seuraavaa opiskelijapoliittisen ohjelman käsittelyä varten.

Todistusvalinta ei poista valmennuskurssien ongelmaa

Korkeakoulujen todistusvalinnassa on monia yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia. Tässä tekstissä keskityn kuitenkin kaatamaan nähdäkseni tärkeimmän todistusvalintaa puoltavan argumentin:

Todistusvalintaa tarvitaan laittamaan valmennuskurssibisnes aisoihin. Ylioppilastodistuksen painoarvon lisääminen korkeakoulujen opiskelijavalinnassa poistaa valmennuskurssibisneksen ongelman.

Valmennuskurssit ovat yhdenvertaisuusongelma, sillä ne ovat kalliita ja vaarantavat maksuttoman koulutuksen.

Jotta väitteen todenperäisyyttä voitaisin tarkastella, tulee ensiksi määritellä ylioppilastodistuksen painoarvon lisäämisen tapa. Mielestäni todistusta voidaan suosia entistä enemmän kolmella tavalla:

1. Lisätään ylioppilastodistuksesta saatavia pisteitä yhteispistevalinnassa
2. Lisätään yhteispistevalinnalla sisäänotetavien kiintiötä pääsykoevalinnalla sisäänotettavien kustannuksella
3. Lisätään pelkällä todistusvalinnalla sisäänotettavien kiintiötä muihin kiintiöihin nähden

Kaikki tilanteet, joissa ihmisellä on mahdollisuus omalla työllään lisätä mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan korkeakouluun ovat alttiita valmennuskurssibisnekselle. Pelkkä ylioppilastodistuksen painoarvon kasvataminen ei siis poista valmennuskurssiongelmaa. Vaihtoehdoissa 1 ja 2 valmennuskurssien kysyntä voisi itse asiassa jopa kasvaa, koska pääsykoemenestyksellä on ylioppilaskirjoituksissa heikommin ja keskinkertaisesti menestyneille näissä tilanteissa entistä enemmän merkitystä sisäänpääsyn kannalta.

Ainoaksi vaihtoehdoksi vähentää valmennuskurssien kysyntää ylioppilastodistuksen painoarvoa kasvattamalla jää vaihtoehto 3: todistusvalintakiintiön kasvattaminen. Tässä keinossa on samat ongelmat kuin kahdessa edellisessäkin, sillä mitä suurempi osa ihmisistä otetaan sisään pelkän todistuksen perusteella, sitä kovemmaksi käy kilpailu jäljellejääneistä paikoista. Ainut keino todella lopettaa valmennuskurssien vaikutus ihmisten sisäänpääsyn todennäköisyyteen on ottaa kaikki opiskelijat korkeakouluihin pelkän ylioppilastodistuksen perusteella.

Todistusvalinnan kannattajat voisivat rehellisyyden nimissä sanoa ajavansa ylioppilastodistuksen nimittämistä ainoaksi korkeakoulujen sisäänoton kriteeriksi. Vaihtoehtoisesti heidän tavoitteenaan ei ole korkeakoulupaikan ostamisen tekeminen mahdottomaksi, vaan hyvin lukiossa menestyneiden elämän helpottaminen vapauttamalla heidät pääsykokeista, kun muut hakijat  joutuvat entistä verisemmän kilpailun armoille.

En yritä sanoa, että valmennuskurssibisnekselle ei pitäisi tehdä mitään. Ylioppilastodistuksen painoarvon kasvattaminen ei vain näytä tarjoavan näitä kahta vaihtoehtoa enempää keinoja plutokraattisen pääsykoemenestyksen ostamisen estämiseen. Muita keinoja kuitenkin on, ja seuraavassa blogissani yritän hahmotella niitä hieman tarkemmin.

--

Tämä blogaus jatkaa yritystäni herättää keskustelua Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden sisällä yhteisesti päätettävistä asioista. Vasta liittokokouksessa kaatuneen opiskelijapoliittisen ohjelman kipupisteiden käsittely tuntuu sopivalta tavalta, sillä ne ovat vielä tuoreessa muistissa.

ViNO tarvitsee suoraa demokratiaa

Vinon liittokokos päättyi viime lauantaina. Sen anti oli laiha, sillä ainut käsittelyssä ollut ohjelma päätettiin palauttaa valmisteluun. Opiskelijapoliittisen ohjelman kaatumiseen on esitetty useita selityksiä, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia:

1. Tasaisten äänestystulosten johdosta liian moni iso asia jouduttiin päättämään arvalla
2. Liian moni ihminen ei ollut muodostanut kantaansa edes ohjelman kiistellyimpiin kohtiin
3. Moni äänestäjä ei tiennyt, mistä kulloinkin äänestettiin koska:
• Iltatyöryhmän tuottamaan kompromissiesitykseen ei ollut aikaa tutustua.
• Äänestystapahtumassa ei enää käydä keskustelua
• Iltatyöryhmä ei perustele kompromissiesityksiään
4.  Äänestyskohdissa, joihin iltatyöryhmä ei ollut löytänyt kompromissia ei työryhmän äänijakaumaa julkistettu. Lisäksi tapa äänestyttää automaattisesti kaikki alle 2/3 työryhmän äänistä saaneet muutosesitykset tukee ohjelman muuttumista kompromissiesityksestä enemmän kuin säilymistä.

Lisäksi uskon, että opiskelijapolitiikkaan keskittyvien ihmisten mielipiteet eroavat koko jäsenistön mielipiteistä keskimääräistä enemmän. Tähän väitteeseen kaipaisin vastauksia.

Opiskelijavaltuuskunta on esimerkillisesti kierrättänyt ohjelmaa kommenteilla ja mahdollistanut muutosten esittämisen esimerkiksi kolmessa opiskelijatapaamisessa ja verkossa. Osaltaan ohjelman kaatuminen ja kaoottisuus johtui varmasti jäsenistöstä itsestään, kun se ei ollut tarttunut mahdollisuuksiin osallistua ohjelman valmisteluun ajoissa.

Kaiken vaikuttamisen alku on kuitenkin keskustelu, ja sitä ei tällä kertaa ainakaan liittokokousedustajien keskuudessa ollut käyty. Ei edes vaikka tärkeimmät muutosesitykset oli postitettu ViNO:n aktiivilistalle hyvissä ajoin, ja niistä oli siellä joitakin ajatuksia vaihdettukin.

On selvää, että vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen ei riitä korjaamaan ohjelmaprosesseja. Tarvitaan radikaali kulttuurin muutos, jonka ytimessä on yksittäisen ihmisen mahdollisuus ohittaa kaikki jäsenjärjestöt ja edustukselliset elimet oman tietokoneensa ääreltä. Sähköiseen ja suoraan demokratiaan siirtymistä ei voi suorittaa vain ohjelmaprosessien sisällä, vaan muutoksen on koskettava koko järjestöä.

Liittokokouksessa perustettu demokratiatekniikan työryhmä puuttunee ensitöikseen sähköisten vaikutuskanaviemme käyttöliittymiin, mutta jo ennen helppoa tapaa vaikuttaa verkossaa on ihmisten siirtymistä suoraan, avoimeen ja ennenkaikkea keskustelevaan demokratiaan tuettava kaikin keinoin. Tämä blogaus on vastaukseni toiveeseen ViNO:n omasta blogosfääristä, jossa käytäisiin keskustelua yhteisesti päätettävistä asioista.

Jäsenistöä on tukemisen lisäksi myös pakotettava omaksumaan uusi kulttuuri. Esimerkiksi osa liittokokousmateriaaleista voisi olla saatavilla vain wikissä (tai mikä meidän tietopankkimme nyt tuleekaan olemaan), missä niistä olisi myös mahdollisuus käydä keskustelua.

Yksi blogaus on liian lyhyt, jotta kaikki ohjelmaprosessin parannustarpeet olisi siinä mahdollista käydä läpi. Alla kuitenkin joitakin heittoja (jotka eivät kaikki ole itse keksimiäni eivätkä kaikki yhtäaikaisesti toteutettavissa), joista toivon keskustelua joko blogin kommenttiosioon tai sitten toisen blogin postaukseen, mielllään ei kuitankaan facebookin seinälle josta keskustelu ei välity kaikille sitä tarvitseville.

• Muutosesitysten edellyttäminen jo kuukautta ennen liittokokousta. Esityksistä olisi oltava mahdollisuus käydä keskustelua verkossa ja työryhmä kerkeäisi koostaa perustellumman esityksen ohjelmaksi.
• Sähköisen ja suoran demokratian työpajojen pitämistä liittokokousten ja väentapaamisten aikana
• Iltatyöryhmien kokoukset striimattava suorana nettiin, ja striimien on jäätävä videologeina käyttöön seurattavaksi myös liittarin jälkeen. Samalla työryhmien kokoa olisi pienennettävä ja alueellisesti edustetusta työryhmästä siirrytävä nopealla vaalilla valittavaan työryhmään, sillä työryhmätyöskentelyn aikana ei ole mahdollisuutta seurata miden työryhmien työtä.
• Työryhmien nettiin striimattuihin kokouksiin olisi saatava esimerkiksi irc-pohjainen suora kommentoimismahdollisuus, joka näkyisi myös kokoukseen osallistujille.
• Äänestämisen yhteydessä molemmista näkökohdista voitava pitää lyhyt puolustuspuhe, ainakin tärkeimpien kysymysten kohdalla. Tärkeydestä voitaisiin päättää esimerkiksi hyvissä ajoin toteutetulla verkkokyselyllä.

Muuten olen sitä mieltä, että pääsykokeet ovat ainoa oikeudenmukainen tapa valita ihmisiä korkeakouluihin.

Kympin tytöistä

Kympin tyttö on taas noussut julkisuuteen, nytkin pahana miesten syrjäyttäjänä. Tämänkertaisessa kohussa hyvin menestyvät nuoret naiset uhkaavat varastaa pojilta heidän huonoilla kouluarvosanoilla ansaitsemansa ammattikoulupaikat. Edes pääsykokeiden tarkoitushakuinen käyttöönotto ei hidasta kympin tytön väsymätöntä taistelua miesten kaikin tavoin mahdollisimman kurjan elämän puolesta.

Miehet ovat aliedustettuina korkeakouluissa, lukioissa, Vihreissä ja nyt näköjään ammattikouluissakin. Ainoat jäljelle jäävät alat pojille ovatkin putkimies ja toimeton kaupungilla notkuja. Onko miehuuden tulevaisuus siis putkenrassaajaraukassa, joka tarvitsee kaikissa tekemisissään kompensaatiota ja tukea yhteiskunnalta päästäkseen tasa-arvoiseen asemaan mahtavien naisten kanssa?

Kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan täältä.