Jalkanaruja ja nailonverkkoja

Tilanne on murheellinen. Suomen luonnoneläimet kaipaavat puolustajia.

Tuorein, lokakuun puolivälissä annettu arvio susikannasta oli 155–185 yksilöä. Koska kyse on lisääntymiskauden jälkeisestä arviosta, susikannan kehityssuunta on edelleen laskeva. Vaikka susi on rauhoitettu ja kaatolupia myönnettiin yksittäisille susille tänä vuonna ”vain” 22 kappaletta, niin salametsästyksen vuoksi kanta on neljässä vuodessa supistunut neljäsosalla. Elinvoimainen susikannan muodostamiseen arvioidaan tarvittavan vähintään 250 sutta. Suomen susipopulaation koolla on merkitystä myös Ruotsin susikannalle, joka kärsii sukusiittoisuudesta.

Karhukanta on kasvanut, mutta karhunkaatolupien määrä on kasvanut vielä jyrkemmin. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi tänä vuonna yli 10% enemmän karhunkaatolupia (198), kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) oli suositellut. Määrä on toissavuotiseen kaatolupamäärään nähden yli kaksinkertainen. Bonuksena päälle tulevat Poliisin myöntämät kaatoluvat nuorille ”häirikkökarhuille”, jotka ovat huonon syksyn vuoksi lähteneet etsimään ravintoa myös ihmisasutuksen läheltä. Samainen huono syksy aiheuttanee sen, että osa huonosti talveen valmistautuneista karhuista kuolee kevääseen mennessä nälkään.

Saimaannorppia arvioidaan olevan jäljellä 260, ja lajin sukupuuttoa sadan vuoden sisällä ilman tehostettuja suojelutoimia pidetään todennäköisenä. Eläin on rauhoitettu, mutta kanta ei siitä huolimatta kasva. Sen selittää ainoastaan Saimaalla tapahtuva vapaa-ajan kalastus, jonka arvellaan tappavan jopa puolet vuosittain syntyvistä kuuteista. Sirkka-Liisa Anttila ei ole halukas tekemään Saimaanorpan suojelusta kattavaa.

Kaikkien uhanalaisten eläinten suojelemiseksi on olemassa keinot. Suojelua haittaakin eniten eri eturyhmien jääräpäinen tieteellisten faktojen ohittaminen tai jopa vastustaminen. Kun RKTL:n koulutetut biologit arvioivat susikannan suuruudeksi 155-185 yksilöä, Metsästäjäliiton ”paikallisiin havaintoihin” nojaavat sudenvihaajat lisäävät tähän lukuun noin 200 eläintä lisää. Samaan tapaan Maa- ja metsätalousministeri kuuntelee mielummin mökkeilijöitä kuin Itä-Suomen yliopiston eläinekologeja saimaannorpan kanta-arviossa.

En itse usko luonnon itseisarvoon, mutta uskon luonnon monimuotoisuuden olevan edellytys tulevien sukupolvien materiaaliselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Peukaloimalla todellisuutta oikeuttamaan oman toimintansa, suurten nisäkkäiden viholliset varastavat meidän lapsiltamme.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt myös eläinten kyky kärsimykseen. Olen siviilipalveluksessa riistaeläimiä tutkivassa tutkimusyksikössä, ja toisinaan leikkauspöydillemme eksyy jokunen jalkanaruun kuollut susi tai verkkoihin hukkunut norppa. Luonto saattaa ehkä joskus itse aiheuttaa kivuliaampiakin kuolemia eläimille, mutta vain ihminen kykenee toimimaan näin tietoisen julmasti. Mutta ihmisellä on myös oikeudentunto, empatia ja kyky puolustaa heikkoja. Vihreät on puolueena ainutlaatuinen. Me olemme äänettömien ääni, heikkojen puolestapuhuja, rakkaus vihaa vastaan. Juuri tulevat sukupolvet ja eläimet ovat niitä hiljaisia ihmisen ahneudesta kärsijöitä, jotka tarvitsevat puolustajia. Ne tarvitsevat meitä Vihreitä.
---

Kirjoitus julkaistaan myös vihreän piirin blogissa

Pseudokeskustelua

Viimeisen kuukauden aikana on käyty keskustelua kahdesta hyvin eri tavalla merkittävästä aiheesta. Energiapoliittisesti tärkeä tapahtuma oli, kun eduskunta päätti myöntää rakennusluvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Kaasuisku Pride -kulkueeseen ja Helsingin Setan toimiston töhriminen taas herättivät keskustelua yhdenvertaisuudesta ja sukupuolineutraalista avioliittolaista. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla ei sinänsä ole mitään tekemistä keskenään, yhdistää niitä kuitenkin yksi asia: kummassakaan tapauksessa ei julkisuudessa ole käyty oikeaa keskustelua. Erityisesti konservatiivien puolelta ajatustenvaihto on etäargumentein käytyä pseudokeskustelua. Samaan syyllistyy, tosin vähemmissä määrin, myös liberaali siipi.

Pseudokeskustelu on vakava uhka demokratialle. Siinä ei ole kyse vain perinteisestä poteroon kaivautumisesta ja jääräpäisyydestä, vaan ”keskustelijat” alentuvat käyttämään argumentteja, joiden takana eivät itse seiso. Tämän tyyppistä etäargumenttien käyttöä on toisinaan vaikea havaita, sillä osa oikeistopoliitikoista on siinä todella hyviä. Moni kokoomuslainen vaikutti ydinvoimakeskustelun aikana todella olevan huolissaan Suomen hiilidioksidipäästöistä. Valheen paljastumisen kannalta onkin todella hienoa, että Oulun vaalipiiri on siunannut Kokoomuksen eduskuntaryhmää Tuulikki Ukkolalla, jonka puheenvuoroa voi pitää tyyppiesimerkkinä huonosta etäargumentoinnista. Hän on useaan kertaan toitottanut julkisuudessa, ettei ole ”ilmastouskossa”. Silti täysistunnon keskustelussa ydinvoimasta hän juhlisti ydinvoimaloiden ehkäisevän ilmastonmuutosta eli (Ukkolan omin sanoin) ympäristön saastumista! Samassa puheenvuorossa Ukkola kuitenkin vaati Vuotoksen ja Kollajan alueita haudattavaksi veden alle. Samantasoiseen argumentointiin syyllistyivät useat muutkin ydinvoiman kannattajat, joista merkittävä osa todellisuudessa vastustaa sitovia päästövähennyksiä. Poteroihin kaivautuminen teki oikeiston etäargumentoinnista surkuhupaisaa, sillä uudet ydinvoimalat eivät tule juuri vaikuttamaan päästöihin.

Samansisältöistä argumentointia on käytetty myös keskustelussa sukupuolineutraalista avioliittolaista. Konservatiivit ovat valmiita käyttämään härskisti hyväkseen niin natsinpelkokortin, zoofiliamörön kuin ajatelkaa_edes_lapsia -argumentin. Puheenvuorojen merkitys avattuna on suunnilleen tämäntasoista: vähemmistön (ja itseasiassa enemmistönkin) kaipaamaa lakia ei tule säätää, koska muuten natsit hakkaavat heidät. Lasten hankkiminen tulee tehdä mahdollisimman vaikeaksi sellaisille ihmisille, joiden lapsia voitaisiin kiusata kouluissa ja joilla ei ole kotona tasan kahta eri sukupuolta olevaa vanhempaa, siis yksinhuoltajat, lihavat, vääränväriset, sairaat ja vähemmistöuskontoihin kuuluvat tulisi steriloida tai ainakin rajata heiltä adoptio-oikeus pois. Avioliitto on pyhä, uskontoon pohjautuva instituutio, mutta on silti OK jos ateistit menevät naimisiin. Homot pitää kuitenkin rajata sen ulkopuolelle.

Tietenkään argumenttien sisältöä ei avata kuulijalle, sillä puhuja ymmärtää hyvin jauhavansa täyttä paskaa. Sen sijaan merkitys verhotaan laimeisiin termeihin(maailmankatsomuksellinen perhekäsitys, ääriliikkeiden voimistuminen poliittisen eliitin arvoliberalismin myötä, yms.), jotta viesti olisi uskottavampi.

Pseudokeskustelu on erityisen vaarallista juuri siksi, että se tehostaa ja helpotta perinteistä poteropolitiikkaa. Poliitikon kunnia kärsii, mikäli hän joutuu muuttamaan mielensä. Suostumalla käyttämään myös omasta mielestään virheellisiä tai vääriä argumentteja poliitikko vajoaa keskustelun ulottumattomiin. Tärkeintä ei ole enää löytää pitävintä perustetta päätökselle, vaan mahdollisimman monta omaa aatetta tukevaa argumenttia. Määrä korvaa laadun.

***

Erityisesti Vihreät ovat viimeaikoina vaatineet lauta- ja valiokuntien ainakin osittaista avaamista julkisiksi. Yrityksessä lisätä päätöksenteon avoimuutta on se vaara, että pseudokeskustelu pesiytyy myös lautakuntiin ja päätöksenteko karkaa epävirallisiin kabinettikokoontumisiin. Tosin ei ole mitään takeita siitä, että näin ei jo tapahtuisi. Median viimeaikainen lynkkausmeininki on erittäin ilostuttava asia, onhan se johtanut uusien kytkösten paljastumiseen ja varmasti nostanut poliitikot varpailleen. Ainut tapa tehdä päätöksenteosta avointa on paljastaa poliitikkojen taustavoimat ja kytkökset, jotta heidän tekemisensä ja sanomisensa asettuisivat johonkin kontekstiin. Lautakuntien kokousten suljettuna pitämisen perustelu poliitikkojen kasvojen menettämisen pelolla sekä pseudokeskustelun vaaralla on kestämätön. Mediatyypit ovat jo päässeet veren makuun, eikä kabinetteihin pakoilu suuremmassa mittakaavassa enää välttämättä onnistu. Avoimuudelle täytyy antaa mahdollisuus, tai muuten päätösten perustelut pakenevat jatkossakin kansalaisten ulottumattomiin.

Uraaniurpojen säteilevä tulevaisuus ei ole vielä totta

Eduskunta päätti antaa luvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle tänään heinäkuun ensimmäisenä päivänä 2010. Ensimmäinen erä taistelussa kestävien energiaratkaisujen puolesta on hävitty, mutta sota on vasta alussa. Eduskunnan päätös tekee vasta teoriassa mahdolliseksi aloittaa ydinvoimaloiden rakentaminen. Toisella luvansaajalla ei vielä ole sijoituspaikkaa voimalalleen saati sen jätteille. Myllyt olisivat pystyssä vasta vuoden 2020 jälkeen, ja energiatehokkuuden edistämisellä sekä uusiutuvien energianlähteiden edistämisellä ydinvoimaloista voidaan tehdä yksiselitteisesti tarpeettomia - ja sitä kautta laittomiakin.

Eduskunnan ydinvoimapäätös on harmillinen esimerkki siitä, kuinka helposti nykyiset päättäjämme ovat ydinvoimalobbareiden vietävissä ja kuinka vähän he todella välittävät hankkia tietoa päätöstensä pohjaksi. Ikään kuin ydinvoimalupien myöntämisprosessi ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi epämääräinen, ydinvoiman puoltajat ministereitä myöten suolsivat suuressa salissa suoranaisia valheita saadakseen kaksi ydinvoimalupaansa runnottua läpi. Ainut vaihtoehto on laittaa nämä kansanedustajat vaihtoon vaaleissa 2011. Alla on lista Oulun vaalipiirin uraaniurpoista kansanedustajista. Me emme unohda.

* Matti Ahde (SD)
* Tuomo Hänninen (KESK)
* Kyösti Karjula (KESK)
* Inkeri Kerola (KESK)
* Timo V. Korhonen (KESK)
* Paula Lehtomäki (KESK)
* Suvi Lindén (KOK)
* Raimo Piirainen (SD)
* Lyly Rajala (KOK)
* Antti Rantakangas (KESK)
* Tapani Tölli (KESK)
* Tuulikki Ukkola (KOK)
* Mirja Vehkaperä (KESK)
* Pekka Vilkuna (KESK)

Bonuksena vielä entisen bändini Hässäkän ydinvoimasta kertova kappale, joka mukailee nyt nähtyä prosessia vaikka onkin tehty viime vuosikymmenen puolivälissä.

Luonnonystävä, jätä mökkisi lahoamaan

Juhannuksen, tuon vuosittaisen kaupungistapakenemisjuhlan lähestyessä on hyvä vähän kerrata mökkeilyn ympäristövaikutuksia. Plussapuolelle sijoitamme luonnonläheisen elämän, joka auttanee kaupunkilaisia pitämään yllä sitä ”oikeaa” suhdetta luontoon. Harmillista kyllä nykyaikaiset mökit on ahdettu täyteen elektroniikkaa ja kasvimaanpito on vaihtunut virtuaalikeilailuun vapaa-ajan asunnon viihdekeitaassa. Siinäpä mökkeilyn hyvät puolet.

Ikävä kyllä miinuspuoli turpoaa peittäen alleen ympäristökasvatuksellisen vaikutuksen. Mökkeily ylläpitää runsasta yksityisautoilua. Pahimmillaan mökkeilijät ajavat joka viikonloppu satoja kilometrejä päästäkseen luonnon rauhaan jouduttaen samalla ilmastonmuutosta ja sen saman rauhan hidasta tuhoa. Vapaa-ajan asuntoon ei ole taloudellista rakentaa hyviä kulkuyhteyksiä saati sitten hyvää kunnallista vesihuoltoa. Mökkiläiset käytännössä käyvät tarpeillaan yhteisissä järvissämme ja joissamme rehevöittäen niiden rantoja. Lisäksi sadattuhannet loma-asunnot vievät hurjasti tilaa kaikilta muilta eliöiltä.

Rannoilla elää noin kymmenesosa uhanalaisista lajeistamme, ja niiden elinympäristöjen säilymiseksi on valtioneuvoston päätöksellä aloitettu rantojensuojeluohjelma. Ohjelmaa on toteutettu 20 vuotta, mutta 43% suojelutavoitteesta on edelleen täyttämättä – pääasiassa kai siksi ettei valtion mailta ole löytynyt suojeluun sopivia alueita. Mikäli valtio ei omilla alueillaan kykene täyttämään suojeluvaatimuksia, täytyy yhä suurempi osa kuntien ja yksityisten maista saada suojelukäyttöön keinolla tai toisella. Rantojensuojeluohjelman mitoitus on joka tapauksessa alakanttiin, sillä vain 4-5% järvien ja merien rantaviivasta on suojeltu, vaikka noin 10% suojelutaso pitäisi saavuttaa ekosysteemien vakauden pitkäaikaseksi säilymiseksi. Jokia ei ole ohjelmassa otettu huomioon.

Rantojen suojelemiseksi vaaditaan lisätoimia. Yksittäinen mökkeilijä voi tehdä ympäristön eteen vaikka mitä, mutta on kokoomuslaista ”ympäristöfiksuutta” kehottaa ihmisiä toimimaan luontoystävällisesti ilman aikomusta muuttaa kestämättömiä yhteiskunnan rakenteita. Mökkeily on osa suomalaista kulttuuria, eikä toisaalta liene kestävän kehityksen mukaista tuhota tällaista kulttuuria kokonaan. On kuitenkin keinoja vähentää sen haitallisia ympäristövaikutuksia: kaavoitus. Rantatonttien Villi Länsi -henkinen jakaminen yksityisihmisille olisi lopetettava. Mökkeilevää elämäntapaa on mahdollista toteuttaa myös vuokramökeissä, jotka huomattavasti korkeamman käyttöasteensa takia eivät uhkaa rantaympäristöjä tavallisten mökkien lailla. Mökkien vuokraaminen myös tuo kunnan alueelle muitakin kuin kiinteistöverotuloja ja voisi siten tuoda pientä helpotusta pienempien kuntien talousvaikeuksiin.

Rantojen suojelu vaatii toki myös muita keinoja ollakseen kattavaa. Maatalouden ravinnepäästöt on saatava kuriin tiukemmalla maataloustukien ohjauksella, humuspäästöt vesiin on lopetettava soidensuojelulla ja vedenkorkeuden sääntelyä ei saa päästää lisääntymään – eli Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaat on torpattava. Nämä toimet ovat itseasiassa jopa helpommin toteutettavia kuin mökkeilykulttuurin murros, mutta tähän murrokseen voi jokainen tahollaan osallistua. Yksilöiden toimet eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös julkisen vallan puuttumista.

Yhteistyöstä punaisten puolueiden kanssa

Ensi viikonloppuna pidettävä Vasemmistoliiton puoluekokous lähestyy. Puolue on ottanut tavoitteekseen nostaa kannatuksensa nykyisestä reilusta seitsemästä ja puolesta prosentista kymmeneen prosenttiin. Onnea tämän tavoitteen kanssa! Ensi vaalien jälkeen tosin oppositio kutsuu huolimatta siitä saako ainut vasemmistopuolue houkuteltua opiskelijat ja lapsiperheet äänestämään itseään. Porvarihallitukseen sillä ei ole asiaa, punamullan edellytyksiä tuskin saadaan vaaleissa aikaan ja sinipunassa vasemmistoliitto on demareidenkin kannattajien mielissä vasta viidenneksi suosituin hallituksen täydentäjäpuolue Vihreiden, Perussuomalaisten, RKP:n ja jopa Keskustankin jälkeen. Punavihreää hallitusyhteistyötä siis tuskin nähdään vielä pitkään aikaan.

Entäpä punavihreää oppositiopolitiikkaa? Tämä riippuu meidän Vihreiden kannatuskäyristä. Puheenjohtaja Sinnemäki linjasi puoluekokouksessamme, että hallitukseen ei lähdetä jollei Vihreiden painoarvo hallitusneuvotteluissa kasva. Eli kannatuskäyrämme lurpsahtaminen voisi johtaa Sinne- ja Arhinmäen puolueet hallitukselle varsin vaaralliseen oppositioon. Viimeaikaisten kannatuslukemien valossa näin ei tosin tule käymään, mutta vaaleihin on vielä aikaa.

Vihreät on suosituin kolmas puolue kaikkiin hallituskokoonpanoihin, mutta Perussuomalaiset hönkivät perässä. Mikäli puolueemme kannatus kasvaa, tulemme todennäköisesti olemaan hallituksessa varmistamassa sukupuolineutraalin avioliiton lakiinkirjaamisen, edistyksellisen ilmastopolitiikan ja tekoaltaiden torppaamisen tuloa uuteen hallitusohjelmaan. Perussuomalaisten kanssa näistä asioista saattaisi hallitusohjelmassa tulla hyvin eri näköisiä ehdotuksia.

Suuri kysymys on onnistuuko Mari Kiviniemi nostamaan puolueensa kannatuskaivon pohjalta kakkossijalle vai voittaako Jungnerin rakkausdemokraattinen puolue itselleen hallituspaikan takaisin vain yhden oppositiokauden jälkeen? Toistaiseksi uusien ikonien merkitystä SDP:n ja Keskustan kannatukselle ei vielä voida sanoa. Demareiden kannatuskäyrä on ollut viime vuoden lopusta lähtien tasainen – persuperseilyllä ei ollut kannatusta nostavaa vaikutusta ja Urpilainen vaihtoi viisaasti viestintätaktiikkaa siirtämällä kovasanaisen Heinäluoman taka-alalle. Kokoomuslaisen positiivista viestiä lähettävän Jungnerin valinta puoluesihteeriksi taas oli nerokas valinta - ja silmiinpistävä tyylin vaihdos verrattuna demaripuheenjohtajan muutaman kuukauden takaisiin ”maassa maan tavalla” -puheisiin.

Toivon todella SDP:n viestinnällisen muutoksen heijastelevan myös arvojen muutosta. Nykyinen porvarihallituskausi on ollut Vihreille erityisesti luonnonsuojelullisissa asioissa yhtä tappiota tappion perään. Mikäli demarit todella tahtovat alkaa rakkauden puolueeksi, he ottavat politiikassaan huomioon myös tulevat sukupolvet ja ympäristön kantokyvyn. Tällaisessa tilanteessa voisi olla jopa mielekästä nähdä sinipunavihreää hallitusyhteistyötä ensi vaalikaudella.

Muussa tapauksessa toivon punaisen ja vihreän mäen yhdistyvän vihaiseksi oppositiovuoreksi.

Luonnonsuojelun tulisi olla kansalaisvelvollisuus

Kävin eilen luontoretkellä Oulun Letonniemessä. Alue on vanhaa lampaiden laiduntamaa niittyä, mutta laidunnus on loppunut jo aikaa sitten. Vanha niitty on kasvanut umpeen. Miksi näin arvokas elinympäristö on päästetty metsittymään, vaikka perinneympäristöjen lajeista 99% on uhanalaisia? Liian usein luonnonsuojelun laiminlyömisessä on kyse resurssien puutteesta, oli kyseessä sitten niityn niittäminen tai talousmetsän ennallistaminen. Luonnonsuojelu ei ole toistaiseksi kertaakaan päässyt nauttimaan kohtuullista osuutta minkään toimijan rahoista, suojelujärjestöjen budjetit tietysti poislukien.

Aloitan pian siviilipalvelukseni ja olen tullut jutelleeksi muiden sivarien kanssa heidän tulevista ja menneistä palveluspaikoistaan. Siviilipalveluksen tulisi olla yhteiskunnalle hyödyllistä työtä. Hämmentävän suuri osa tutuistani kertoo kuitenkin suorittaneensa sivarinsa joko pelaamalla pleikkaria tai tiskaamalla/kuskaamalla/viemällä roskia – siis tekemällä niitä töitä joita muut eivät halua tehdä. Sivari on halpaa työvoimaa, jonka velvollisuutta monet palveluspaikat joko hyväksikäyttävät tai laiminlyövät.

Eli siis maailman tärkein työ, luonnonsuojelu, olisi vailla tekijöitä samaan aikaan kun monet paskaduuniin pakotetut pakertavat turhaan? Tämä miestyövoima olisi hyödyllistä ottaa mukaan pelastamaan biosfääriä.

Palveluspaikat päättävät montaako sivaripaikkaa ne hakevat ja montako näistä paikoista on minäkin hetkenä käytössä. Luonnonsuojelullisista asioista vastaa esimerkiksi Metsähallitus mutta myös kunnat suoraan maaomistustensa ja ympäristötoimensa kautta ja välillisesti ELY-keskusten (joihin on yhdistetty vanhat maakuntien ympäristökeskukset) kautta. Tässäpä tehtävä kaikille ympäristömyönteisille kunnallispoliitikoille koko Suomessa: koettakaa saada lisää sivarityövoimaa luonnonsuojelutyöhönne. Saatte vähemmällä rahalla enemmän tulosta. Tätä tukeva konkreettinen toimi olisi kunnallistason tiedotuskiertue lukioihin, jossa markkinoitaisiin siviilipalvelusta vastuullisena vaihtoehtona asepalvelukselle.

Pidemmällä aikavälillä siviilipalvelus tulisi muuttaa kokonaan ympäristöpalvelukseksi, jossa palveluksen alkuun sijoittuvalla kuukauden koulutusjaksolla opetettaisiin perusteet tärkeimmistä luonnonsuojelun tehtävistä, kuten perinneympäristöjen kunnostuksesta, ekosysteemien ennallistamisesta ja ympäristöviestinnästä.

Itseasiassa koko asepalvelus voitaisiin korvata yleisellä ympäristövelvollisuudella, sillä uhat joilta meidän pitäisi puolustautua eivät ole sotilaallisia. Olisi hyödyllistä, että jokainen suomalainen voisi kokea luonnonsuojelutyötä käytännön kautta – luulisi sen avaavan silmiä sille kriisille jonka keskellä elämme. Sitä paitsi meillä on velvollisuus alkaa piakoin maksamaan takaisin luonnolta ottamaamme lainaa, ja uskon meidän kaikkien haluavan tehdä sen hallitusti. Muutoin vielä syntymättömät sukupolvet joutuvat nyhjäisemään tyhjästä rahat ja työn kustantaakseen meidän velkamme eksponentiaaliset korot.

Suomen sukupuuttovelka on tällä hetkellä noin 900 lajia. Uhanalaisia noin 40000 tunnetusta lajista on noin 1500.

Janne Hakkarainen puhuu avoimesta kaupunkitilasta

Janne Hakkaraisen tuki ry:n puheenjohtajana kehtaan jakaa tämän eduskuntavaaliehdokkaan verkkopuheen kanssanne.