 |
| cc Robert of Fairfax |
Vakavin koulutuspoliittinen ongelma ei ole opiskelijoiden hidas valmistuminen tai monet välivuodet. Se on koulutuksen periytyminen ja opiskelijoiden eriytyminen menestyjiin ja häviäjiin yhä aikaisemmassa vaiheessa.
Yle uutisoi lukioiden jakautumisesta ammattikorkeakouluun ja yliopistoon valmistaviin. Uutinen oli ehkä jokseenkin ennakkoluuloisesti kärjistetty, sillä ammattikorkeakoulutus ei ole lainkaan sen vähäarvoisempaa tai vaadi vähempää älynlahjoja kuin yliopistokoulutuskaan. Tärkeämpi seikka meinasi hukkua tämän virheellisen noston alle: lukiot ovat voimakkaan segregoituneita oppilaiden peruskoulumenestyksen mukaan.
Jo se seikka, että jostain syystä huonosti peruskoulussa menestyneet laitetaan samoihin kouluihin on huolestuttavaa. Tämän faktan epäsuotavaa vaikutusta lisää parhaiden opettajien hakeutuminen hyvin menestyvien opinahjoihin ja kierre on valmis: peruskoulussa huonoiten pärjänneet saavat toisella asteella huonointa opetusta.
Lukioilla ei ole hyviä perusteita laittaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen ja ottaa sisälle vain ne, jotka ovat aiemmin pärjänneet hyvin. Todistusvalinta on segregaatiota tuottava mekanismi. Jos lukioiden välisiä säännönmukaisia eroavaisuuksia halutaan kaventaa, niin on todistusvalinnasta luovuttava.
Lukioiden sisäänotto voisi aivan hyvin tapahtua arpomalla. Jokaiselle tulisi lisäksi taata subjektiivinen oikeus paikkaan lähilukiossaan. Erityistehtävän saaneisiin lukioihin voitaisiin järjestää pääsykokeet, mutta vain erityistehtävän mukaisia taitoja mittaamaan.
Ammattikouluista en ole kuullut vastaavia eriytymistä käsitteleviä uutisia. Ammattikoulutuksen kenttä on muutenkin kovin laaja ja epäyhtenäinen. Paikoin käytössä olevasta todistusvalinnasta olisi sielläkin varmasti syytä luopua ja siirtyä kokonaan joko soveltuvuuskokeisiin tai arpovaan sisäänottoon.
Jokaisella on oikeus koulutukseen, ja yhteiskunnalla on velvollisuus auttaa ihmistä saavuttamaan riittävä koulutus ja taata tasavertaiset mahdollisuudet edistymiseen. Menestyjien ja menestymättä jääneiden erottelu jo varhaisessa vaiheessa omiin leimoiksi pinttyviin ryhmiinsä sotii tätä ajatusta vastaan. Yhteiskunnan arvoa ei mitata sen menestyjillä, vaan sillä kuinka se kohtelee heikoimpiaan.
---
Kirjoittaja lupaa lähettää henkilökohtaisen kiitospostikortin kaikille ViNOlaisille, jotka vastaavat tähän blogitekstiin omassa blogissaan. Otetaan se harjoitteluna täydelliseen valmistautumiseen seuraavaa opiskelijapoliittisen ohjelman käsittelyä varten.
Tekstit
"Erityistehtävän saaneisiin lukioihin voitaisiin järjestää pääsykokeet, mutta vain erityistehtävän mukaisia taitoja mittaamaan."
VastaaPoistaTästä voisi kyllä seurata aika voimakasta "erityistehtävien" hakemista. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, mitä tapahtuisi, jos tämä vaan jätettäisiin tekemättä.
Näin pikkukylän lukion käyneenä, en ihan välttämättä näe suurta ongelmaa tässäkään.
Tarvitaan yhä empiriaa, jotta voitaisiin tietää, onko tämä koulujen erikoistuminen hyvä vai huono asia. Ode sen sanoi: http://www.soininvaara.fi/2010/03/01/iso-vai-pieni-lukio/
VastaaPoistaMartti, Ode ei ota segregaation kokonaisvaltaisempiin negatiivisiin vaikutuksiin kantaa. Kun otetaan huomioon että koulumenestys on vahvasti riippuvainen ihmisen sosioekonomisesta taustasta, niin voitaneen olettaa ns. huonojen oppilaitten keskittymisestä aiheutuvan myös sosiaalisten ongelmien kertymistä. Ihmisen opiskelumotivaatioon vaikuttavat muutkin tekijät kuin opiskelutovereiden keskiarvo.
VastaaPoistaEn vastusta empiiristä tutkimusta aiheesta. Itse asiassa voisin jopa vaatia sitä.
Huolestuttavaa tässä on myös median suhtautuminen, joka tuntuu lähinnä sälyttävän vastuuta lukioille itselleen kirjoitusten ranking-listojen ja tällaisien (kuten toteat, lisäksi ennakkoluuloistenkin) tutkimusuutisointien avulla.
VastaaPoistaTykkään. Kirjoitat juuri oikeaa asiaa. Tasa-arvoinen koulutusmahdollisuus kaikille!
VastaaPoista