Kulttuurisota on käynnissä, ja tämä sota on häiritsevän yksipuolista hyökkäämistä. Maailman ei-suomalaisten ihmisten saapumisesta tämän valtion alueelle ollaan montaa mieltä, mutta yhdestä ajatuksesta isommat poliittiset liikkeet ovat varsin yksimielisiä: sopeuttamisesta. Maassa maan tavalla ja niin edelleen.
Sopeuttaminen merkitsee valtakulttuurista poikkeavan ihmisen kulttuuri-identiteetin karsimista, jotta se olisi mahdollisimman yhteneväinen mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Suomalaisuuteen sopimattomat käytöstavat, kuten ympärileikkaaminen ja moniavioisuus on kitkettävä pois. Tavoitteena on tehdä tulokkaista mahdollisimman suomalaisia.
Tavoite on tavallaan ymmärrettävä, vaikka nationalismiin nojaava ajattelu on väistämättä tuomittu epäonnistumaan. Ajatus kansoista ja kansallisista ominaisuuksista on omiaan luomaan rajoja sinne, missä niitä ei tarvitsisi olla. ”Suomalaisuuteen” kuuluu yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta paljon epäolennaisiakin asioita. Keskustelussa sopeuttamisesta on esiintynyt esimerkiksi tyttöjen huntujen käytön kieltäminen kouluissa. Millä tavalla hunnuttautuminen estää yhteiskunnan toimintaan osallistumisen? Samalla sallimme kuitenkin länsimaiset uskonnolliset tunnukset niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin oppilaiden kauloissa killuvissa risteissä.
Sopeuttamiseen tiivisti liittyvä ajatus on karkottaminen. Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Kuitenkin meillä on ”kansamme” keskuudessa yhteiskuntaan erittäin huonosti sopeutuvia yksilöitä ja ryhmiä, joiden ei hyvällä omalla tunnolla voi mitenkään sanoa toimivan ”maan tavalla”. Miksi syntymämaa vaikuttaa ihmisen oikeudelliseen statukseen näin dramaattisesti?
Sopeuttamiskeskustelua seuranneena arvaan, että ulkomaalaiset eivät nationalistien mielestä koskaan tule sopeutumaan yhteiskuntaan tarpeeksi hyvin. Vaikka oma kulttuuri onnistuttaisiinkin karsimaan tulokkailta pois, niin aina voidaan löytää jokin ulkoinen tekijä erottamaan Ne Meistä, suomalaisista.
Ratkaisua pitääkin lähteä hakemaan ongelman toisesta päästä. Ongelmamme eivät ole sopeutujissa vaan asetetuissa vaatimuksissa. Ongelma on suomalaisuudessa. Se sisältää niin paljon triviaaleja ominaisuuksia, että yhdenkään ei-syntyperäisen suomalaisen ei ole niitä mahdollista täyttää. Siksi yhteiskuntaamme sopeutumisen vaatimukset tulisikin muodostaa yleisen inhimillisyyden perusteella suomalaisen kulttuurin vaatimusten sijaan. Selkeimpänä erona nykyiseen olisi oikeus käyttää oman uskontonsa tunnuksia ja esimerkiksi ympärileikata poikalapsensa ilman suomalaisten moralisointia. Tulevaisuudessa perikristillisen suomalaisuuden purkaminen voisi johtaa suomalaistenkin vapautumiseen kulttuurinsa normeista esimerkiksi erilaisia pari- tai monisuhteita rajoittavan lainsäädännön poistumisen kautta.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Sinä siis puolustat ympärileikkausta hyväksyttävänä tekona? Onko sitten naistenkin ympärileikkaus sallittava vain sillä, että jokin kulttuuri näin sallii? Tai kannibalismi? Pitäisikö sinun ajatustavallasi kaikkien pienimpienkin kulttuuriryhmien sallimat teot hyväksyttää jokaisessa maassa? Esim. kunniamurhat yms?
VastaaPoistaJokaisessa maassa on lait, jotka on pohjimmiltaan kansalaisten säätämiä hyväksyttyjä käyttäytymisnormeja. Lait muuttuvat niin kuin maailmakin muuttuu, mutta se vie aikaa. Suomessa monikulttuurisuus on uudehko asia eikä uudet asiat ole hyväksyttäviä, ainakaan vielä. Odotetaan 50-100 vuotta, niin meilläkin uudet asiat on täysin normaalia, kunhan vain muslimiväestö ottaa täälläkin vallan.
Hyvä teksti, tykkään! Vaatimus valtakulttuurin tapojen omaksumisesta on kiinnostava. Ajatuksia herättävä aihe, tässä jotain huonosti jäsenneltyjä ajatuksia siihen liittyen.
VastaaPoistaPeriaatteessa integraatiolla voidaan tarkoittaa joko oman kulttuurin hylkäämistä ja uuden omaksumista tai yhtäläisten yhteiskunnallisten mahdollisuuksien takaamista eri kulttuurien edustajille, joka lopulta johtaa kulttuurien moninaisuuteen. Pääpaino taitaa olla ensimmäisellä määritelmällä eli sulauttamisella.
Yleensä maahanmuuttajilta vaaditaan suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista, suomalaisen kulttuurin omaksumista. Voiko tai saako maahanmuuttaja kuitenkaan koskaan tulla riittävän suomalaiseksi? Vaikka kulttuurieroja ei miellettäisi pysyviksi ja muuttumattomiksi, painotetaan erilaisten kulttuurien edustajien kohdalla aina eroja suhteessa valtakulttuuriin. Maahanmuuttajien ei koeta voivan tulla koskaan täysin suomalaisiksi. Toisaalta maahanmuuttajien halutaan pysyvän erilaisina, koska "toinen" on kansallisen identiteetin uusintamiselle välttämätön. Tämä onnistuu korostamalla heidän kulttuurinsa eroja suhteessa valtakulttuuriin sekä häivyttämällä eri kulttuurien samankaltaiset piirteet. Läsnä on siis pelko samankaltaisuudesta. Maahanmuuttajien halutaan oppivan ”maan tavat”, mutta toisaalta heidän halutaan säilyttävän oman kulttuurinsa piirteet eli pysyvän erilaisina ja erillään.
Niinhän se taitaa olla, että kansakuntiin jakaantunut maailma näyttää luonnolliselta ja järkeenkäyvältä. Valtioiden rajoja ylittävät maahanmuuttajat kyseenalaistavat tämän jaon luonnollisuuden ja saavat pohtimaan oppimaamme kansallista järjestystä. Maahanmuutto kyseenalaistaa myös kulttuurimme normaaliuden ja "edistyksellisyyden". Lopulta se kyseenalaistaa myös huolella vaalimamme kansallisen kulttuurimme ainutlaatuisuuden.
Anni
Anni, komppailen sun ajatuksiasi täysillä. Anonyymille voisin kommentoida, että ympärileikkaaminen on toimenpiteenä eri sukupuolille varsin erilainen. Esimerkiksi terveydellisistä syistä voidaan ympärileikata suomalaisiakin miehiä ilman, että se vaikuttaa heidän elämänlaatuansa heikentävästi. Mitä tulee kunniamurhiin yms, niin en katso niiden kuuluvan kirjoituksessa mainitsemaani yleiseen inhimillisyyteen.
VastaaPoistaTavoitteena tulisi olla sekulaari yhteiskunta, joka kohtelee jokaista ihmistä yksilönä eikä edustamansa viiteryhmän jäsenenä.
Toki viiteryhmäajattelulla on hyvätkin puolensa esimerkiksi tukia kohdennettaessa, mutta sen tulisi yhteiskunnan mittakaavassa pysyä hallinnollisena työvälineenä, ei arkeen asti ulottuvana erottajana.